perjantai 1. tammikuuta 2021

Ilmanvaihto

Ilmanvaihdolla tarkoitetaan sisäilman poistoa rakennuksesta ja uuden korvaavan ilman tuontia. Sisäilman poistolla on tarkoitus poistaa epäpuhtauksia sekä kosteutta ja korvausilman on tarkoitus tuoda puhdasta raikasta ilmaa poistetun ilman tilalle. Korvausilman saanti on erittäin tärkeää, ettei rakennus mene alipaineiseksi ja jotta poistoilmamäärä pysyy riittävällä tasolla.

Ilmanvaihto perustuu paine-eroon, jossa ilma virtaa korkeammasta paineesta matalampaan. Paine-ero syntyy joko luonnollisesti tai koneellisesti. Rakennusten ilmanvaihto voidaankin luokitella joko painovoimaiseksi (luonnolliseksi) tai koneelliseksi. Koneellinen ilmanvaihto voidaan puolestaan toteuttaa joko pelkällä poistoilmapuhaltimella tai tulo- ja poistoilmapuhaltimilla. Ilmanvaihtokoneeseen puolestaan voidaan liittää lisälaitteita, kuten poistoilmalämpöpumppu (PILP) tai lämmönvaihtimia, mutta niistä lisää myöhemmin.

Painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilman lämpötila-, tiheys- ja korkeusero aiheuttavan paine-eron, jonka myötä ilma lähtee virtaamaan poistoilmakanavaa pitkin. Korvausilmaa saadaan korvausilma aukoista ja venttiileistä. Korvausilmaventtiilit asennetaan usein ikkunan ikkunan karmeihin, mutta ne voi olla muuallakin rakennuksen seinillä. Ikkunan karmi asennuksen etuna on, että lämmityspatterit on yleensä asennettu ikkunoiden alapuolelle jolloin niiden lämmöllä lämmitetään ulkoa otettu korvausilma. Painovoimaisen ilmanvaihdon suurin ongelma on riittämätön ilmanvaihto, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaa sisäilmaongelmia. Yleensä niiden syynä on riittämätön korvausilman saanti. Korvausilmakanavia on saatettu tukkia mm. vedon tunteen vuoksi.

Koneellisen poistoilmanvaihdon periaate on hyvin samankaltainen painovoimaisen ilmanvaihdon kanssa. Siinä poistoilmapuhallin varmistaa riittävän ilmanvaihtomäärän joka tilanteessa. Sen ansiosta myös lämpimillä keleillä ilmanvaihto pysyy riittävänä, kun painovoimaisessa ilmanvaihdossa ilmanvaihtomäärät laskevat usein liian pieneksi. Koneellisessa poistoilmanvaihdossa on painovoimaisen ilmanvaihdon tavoin tärkeää huolehtia riittävästä korvausilmansaannista. Korvausilman kuuluu tulla suunnitellusti korvausilma kanavien/venttiilien kautta eikä missään nimessä ikkunoiden ja rakenteiden välistä. Hallitsemattomasti tuleva korvausilma tuo mukanaan epäpuhtauksia sisäilmaan. Toinen merkittävä koneellisen poistoilmanvaihdon ongelma on energiankulutus. Lämmitetty sisäilma puhalletaan ulos lämmittämään harakoita ja otetaan kylmää korvausilmaa sisälle uudestaan lämmitettäväksi. Ilmanvaihdon energiankulutus voikin olla jopa 40% rakennuksen energiankulutuksesta.

Koneellisessa tulo- ja poistoilmanvaihdossa on omat puhaltimet tuloilmalle ja poistoilmalle. Lähes aina on myös lämmöntalteenotto. Rakennusmääräyksissä (D2) onkin määrätty vuosihyötysuhteen vaatimukseksi 45%. Koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto on toiminnaltaan paras ja nykyaikainen ilmanvaihto tapa, epäilystyistä ja seinille maalatuista piruista huolimatta. Siinä tulo- ja poistoilmavirrat saadaan säädettyä oikeiksi ja yhtä suuriksi, lämmöntalteenotto on helppo toteuttaa. Yleisimmät ongelmat johtuvat käyttövirheistä tai huollon laiminlyönnistä. Puhekielessä koneellisesta ilmanvaihdosta puhutaan usein ilmastointina. Ilmastoinnissa ilmanvaihtoon on kuitenkin lisätty ilman jäähdytystä tai kostutusta, joten koneellinen tulo-/poistoilmanvaihto ei läheskään aina ole ilmastointi.


Rakennusten ilmanvaihdosta määrätään rakennusmääräyksissä. Rakennushetkellä pitää noudattaa rakennusluvan hyväksymisen hetkellä voimassaolevia määräyksiä, määräysten päivitysten yhteydessä kiinteistöjä ei kuitenkaan tarvitse heti päivittää uusien määräysten mukaisiksi kuin peruskorjauksen yhteydessä. Tuoreimmat voimassa olevat määräykset ovat Ympäristöministeriön asetuksessa uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta. 

Määräykset:

  • Ympäristöministeriön asetus uuden rakennuksen sisäilmastosta ja ilmanvaihdosta 1009/2017
    • Voimaantulo 1.1.2018
  • Ympäristöministeriön asetus 2012 (D2) Suomen rakentamismääräyskokoelma
    • 1.7.2012
  • Ympäristöministeriön asetus 2010 (D2)
    • 1.1.2010
  • Ympäristöministeriön asetus 2003 (D2)
    • 1.10.2003
  • D2 Määräykset ja ohjeet 1987
    • 1.1.1988
Asetuksessa määritetään mm. rakennusten sisäilmaston ja ilmanvaihtolaitteistojen vaatimuksista. Asetuksessa määrätään myös ilmanvaihdolle suunniteltavat minimi vaatimukset. Rakennuksen minimi ulkoilmavirraksi on mitoitettava 0,35 (dm3/s)/m2 ja asuinhuoneiston minimiulkoilmavirraksi 18 dm3/s. Lisäksi oleskelutilojen ulkoilmavirraksi on mitoitettava 6 dm3/s henkilöä kohden suunniteltuna käyttöaikana. Kuutioiksi tunnissa muutettuna minimi ilmavirta neliötä kohden on 1,26 m3/h ja asuinhuoneistolle 65 m3/h. 100 neliöisen asuinhuoneiston koko ilmatilavuus siis vaihtuu kahdessa tunnissa.